Liikuntakeskusvierailut, osa 5

Ilmajooga (60min)

Toisella kerralla Lentävän maton tunnilla oli sama ohjaaja kuin ensimmäiselläkin ja vaikka ohjaaja keskittyi taas enemmän lantionseutuun, oli suurin osa liikkeistä siitä huolimatta aivan erilaisia kuin ensimmäisellä kerralla. Jälleen kerran liikkeet olivat uskomattoman tehokkaita. Lue: nautinnollisen kivuliaita ja venyttäviä.

Kolmannen ilmajoogakerran sain varattua eri ohjaajalle joka otti liikkeisiin mukaan huomattavasti enemmän lihaskuntoa vaativia asentoja. Aloitimme sekä lopetimme silkin sisässä rentoutumalla. Tunti oli todella monipuolinen. Tarjolla oli rentoa sekä raskasta liikettä ja myös asentoja helposta vaativampaan niin että sai tosissaan pähkäillä miten ne jalat nyt pitääkään siihen silkkiin kietoa, jotta saa aikaiseksi ohjaajan tarkoittaman asennon tai ettei tömähdä päälleen lattiaan.

Miltä tuntui?
Mieleen jäi toisen ohjaajan raskaampi liike missä oltiin kädet maassa, napa kohti lattiaa, nilkat silkin lenkissä, vartalo lankkuasennossa. Tästä piti tuoda molemmat polvet koukussa kohti toista kainaloa aina vuorotellen. Muistuttaa liikettä mitä olen joskus teettänyt fysiopallolla. Tosin siinä en ole edes kokeillut viedä polvia sivuille (onkohan se edes mahdollista niin että tasapaino säilyy... nyt ei kertakaikkiaan pysty nousemaan ylös ja kokeilemaan), vaan olen teettänyt vatsalihasrutistusta niin että polvet viedään suoraan kohti rintakehää. Tai sitten vaativampaa käsilläseisontaharjoitetta missä polvet pysyvät suorina, palloa tuodaan jaloilla kohti käsiä ja peppu nousee ylös.
 

Yritin myös päälläseisontaa, mutta luulen ettei siitä oikein tullut mitään, vaikka toki seisoin päälläni silkistä tukea jaloilla ottaen. Ohjaaja selitti ensin neljä eri liikettä mitkä kaikki piti tehdä pää alaspäin ja kun oli ehtinyt käymään kolme liikettä molemmille puolille, ei oikein enää muistunut mieleen miten ne jalat siihen silkkiin pitikään kietoa. Olisin mielelläni mennyt liike kerrallaan eteenpäin, koska eihän se ole vaihtoehtona että jättää jotain kokeilematta jos ohjaaja kerran antaa luvan.

Pidän tunneista missä on riittävästi erilaisia vaihtoehtoja. Kevyttä ja raskasta sekä rentoa ja haastavaa. Toisen ohjaajan tunti todellakin oli sellainen, mutta tietysti hieman vähemmällä liikemäärälläkin olisi pärjännyt. Tällöin olisi ollut enemmän aikaa perehtyä yksittäisiin liikkeisiin ja roikkumisiin.

Vieläkään en ole saanut tarpeeksi ilmajoogasta. Päinvastoin! Tätä on pakko saada pian lisää!

Astangajooga alkeet (90min)

omyoga.fi/portfolio/astangajooga
"Astangajoogaa luonnehditaan usein liikunnalliseksi, fyysiseksi ja dynaamiseksi joogaksi. Tämä onkin totta, jos ajattelee asentoharjoituksen vaativuutta ja näyttävyyttä sekä sen lihaskuntoa, terveyttä ja elinvoimaa lisäävää vaikutusta. Astangajooga on kuitenkin paljon muutakin kuin kehoa venyttävä ja voimistava harjoitus. Kun jooga-asentoihin yhdistetään tietoinen hengitys, katseen kohdistaminen ja mielen keskittäminen, harjoitus paitsi kehittää hyvää kehonhallintaa myös parantaa aistien hallintaa ja laajentaa tietoisuutta omasta itsestä."

Liikkumista oli todellakin enemmän kuin aiemmilla OmYoga-koulun tunneilla. Niiden lisäksi oli kuitenkin myös enemmän oikeaan hengitystapaan perehtymistä sekä mantroja ja sankriitin kielisiä termejä. Tunti oli pää edellä sukellus joogan ytimeen.

Miltä tuntui?
Joogatunnilla ei käytetty musiikkia, joten äänekäs ilmanvaihto kiinnitti tällä kertaa vielä enemmän huomiotani kuin samassa salissa olleessa lämpöjoogassa. Ilmanvaihto ja pienellä olevat lämmittimet olivat kuitenkin ilmiselvästi tarpeellisia, koska salissa oli ikkunoiden lähellä valitettavan vetoisaa. Olin ilman sukkia vain sen aikaa kun olimme ylhäällä ja kuin ihmeen kaupalla säästyin suonenvedoilta.

Valitettavasti valitsin paikkani salissa täysin väärin. Olin salin kauimmaisessa oikeassa reunassa ja kun käännyimme kyljittäin, näin edessäni vain seinän. Ja tietysti käännyimme aina vain ja ainoastaan oikealle, jolloin vaihtoehtoni olivat tuijottaa seinää ja yrittää ymmärtää sanskriittia, poistua asennosta ja kääntyä kokonaan ohjaajaa kohti tai yrittää kääntää niskaa ja selkää niin että selkäni takana oleva ohjaaja näkyi edes haamuna näkökenttäni rajalla. Kokeilin vuorotellen kaikkia vaihtoehtoja ja niistä seurauksena oli että tein monet liikkeet myöhässä, täysin väärin tai niska kenossa ja selkä kierossa.

Tunnilla tehtävät liikkeet ja liikesarjat olivat kyllä kaikki tuttuja, niiden nimet taas eivät. Ainoat liikkeet tai asennot minkä olisin osannut tehdä ilman ohjaajan esimerkkiä olivat alaspäin katsova koira ja aurinkotervehdys. Nyt olen muutama suomenkielistä asanan nimeä viisaampi, mutta sanskriitin kieliset termit taas olivat silkkaa.. sanskriittia. Suurinta osaa asanoista tai liikesarjoista ei tehty kuin kerran kummallekin puolelle, joten asanan sankriitinkielinen nimi meni siksi todella helposti ohi.

Olin siis enemmän tai vähemmän hukassa aina kun en nähnyt ohjaajan esimerkkiä, koska pelkkä termi ei ilman kunnon selitystä kertonut minulle paljonkaan. Ohjaaja kysyi kyllä tunnin alussa että onko paikalla ensikertalaisia, mutta ei kuitenkaan pyytänyt ensikertalaisia siirtymään salin toiselle puolelle siksi että kyljittäin kääntymiset täytyy tehdä vain oikealle. En kylläkään tiedä oliko yksipuoliseen kääntymiseen jokin pakottava syy. Jos ei ollut niin olisin mielelläni kääntänyt välillä myös oikean kylkeni eteen ja nähnyt näin ohjaajan esimerkin paremmin.

 
Tunnilla tehtävät liikkeet olivat varmastikin siitä helpoimmasta päästä, vaikkakin silti minulle sopivan haastavia, mutta eteenpäin mentiin sellaista vauhtia, että ihan aloittelijalle en välttämättä tuntia suosittelisi.

Lähdin tunnilta niska kipeänä.