Liikuntakeskusvierailut, osa 4

Yliopistonkadulla olevan Liikuntamaailma Lady Linen tiistain kalenteri näytti riittävän houkuttelevalle niin että päätin tutustua paikkaan ja tunteihin paremmin. Päiväpassi 20€ ei ole mielestäni paha hinta jos löytää vähintään pari sopivaa tuntia. Tai vastaavasti ottaa kaiken irti kuntosalilaitteista. Lady Line on tarkoitettu vain naisille. Siellä on kahden ryhmäliikuntasalin lisäksi noin parikymmentä laitetta kuntosalin puolella, pari erilaista saunaa ja perinteisten pukuhuoneiden lisäksi myös pikapukkari mikä on muutaman lukollisen kaapin syvennös kenkähyllyn vieressä. Sitä on näppärä käyttää jos kuuluu niihin ihmisiin jotka tulevat paikanpäälle valmiiksi liikuntavaatteissa, poistuvat paikalta pukien ulkovaatteet sisäliikuntakamppeiden päälle ja ovat yleensä ulkona koko liikuntapaikasta viimeistään 10 minuuttia tunnin loppumisen jälkeen. Pikapukkari on todella hyvä idea! Tästä tulee muuten sitten pitkä kirjoitus. Kävin neljällä tunnilla päivän aikana ja ensimmäinen... oli ajatuksia herättävä kokemus.

Lavis (60min)
Ohjaaja jutteli mukavia alussa ja kappaleiden välissä sekä antoi sanalliset ohjeet lennosta riittävän ajoissa. Ohjaaja kertoi ettei osaa joidenkin, esim. polkan tai salsan oikeaa askellusta, mutta sen ei ole väliä, koska kukin saa tehdä askeleet juuri niin kuin haluaa. Tärkeintä on että antaa mennä vaan. Laviksessa on kyse tanssillisesta kuntoilusta ihmisille jotka eivät välttämättä ole harrastaneet koskaan mitään tanssia, eikä askeleiden opettelu saa mennä kuntoilun edelle. Tärkeintä eivät siis ole askeleet. Ja hyvä muistisääntö myös niille jotka osaavat ne polkan tai salsan askeleet: niitä voi tanssia oikeinkin ja samalla olla täysin välittämättä siitä miten muut soveltavat askeleensa. Lavistunnilla kun ei tanssita pareittain, vaan yksin. Ja jos joku toinen aloittaa väärään suuntaan, väärästä kohdasta, väärällä jalalla, on silti hyvin epätodennäköistä että kenenkään varpaat talloutuisivat tai että jonkun kyynärpää osuisi kylkeen.

Ensimmäinen ja viimeinen kappale oli valssia. Muita tanssilajeja oli mm. salsa, polkka, jenkka ja humppa. Yhdessä kappaleessa polkka ja jenkka sekoittuivat iloisesti keskenään, kuten myös vähän nopeampi valssi ja perinteinen humppa. Eräs kappale taas sekoitti cha chaata ja rumbaa. Ohjaaja keskittyi kunkin tanssityylin perusaskeleisiin niin että saman tyyppisten kappaleiden väleillä ei tullut suurtakaan vaihtelua askelkuvioihin. Musiikkityylit vaihtuivat kuten yleensä perinteisellä lavatanssitunnilla eli kaksi saman tyylin kappaletta peräkkäin. Hyvä juttu niille jotka kaipaavat koreografian suhteen yksinkertaisuutta niin että tulee helpommin hiki. Hyvin helppo tanssillinen tunti missä ei tarvita yhtään tietämystä minkään tyyppisistä tanssiaskeleista.

Miltä tuntui?
Ihan ensin niistä tanssiaskeleista ja niiden tyylistä sekä toteutuksesta. Olen aivan samaa mieltä ohjaajan kanssa siitä että tämän tyyppisellä tanssitunnilla ei ole aivan pakko osata joka tanssityylin askeleita tyylipuhtaasti. Usein oikea rytmitys riittää. Jos ei osaa, voi siitä tietysti mainita jos se jotakuta häiritsee, mutta mielestäni yksi maininta riittää tunnin aikana. Ja jos ei osaa täydellisesti perusaskelta, voi askeleesta käyttää muutakin nimitystä kuin salsa tai polkka mitkä otan tähän nyt esimerkiksi koska näistä ohjaaja mainitsi. Sivu-sivu, kolmitahti, hyppyaskel, painonsiirto, päkiä sivulle... kyllähän näitä vaihtoehtoja on miten sen vapaammin toteutetun askeleen voi nimetä. Loppujen lopuksi innokas ja positiivinen asenne ratkaisee paljon. Ilokseni voin kyllä todeta että ohjaaja oli positiivisen innokas.

Ohjaajasta päästäänkin sitten itse tunnin konseptiin. En taida olla lavisihminen. Olen kyllä käynyt lavatansseissa sekä paritanssikursseilla ja tykännyt niistä. En niinkään musiikin vuoksi, vaan haastavampien askeleiden ja parin kanssa kommunikoinnin vuoksi. Tällöin taustalla soivan suomihumpan voi melkein olla kuulematta. Tietysti välillä on myös soinut niitä oman maun mukaisiakin, ihania kappaleita, joiden tahtiin on ollut mahtavaa valssia, venyttää tangoa, hikoilla jiven vauhdissa tai vaikka humpata. Mikään tanssilaji ei sinänsä ole niinkään kamalaa askeleiden vuoksi, kunhan mielenkiinto säilyy. Tai noh, foxi on aika yksikertaista ja tylsähköä. Mutta onneksi, jos pari sitten ei päätä toisin, mitään kappaletta ei ole koskaan pakko tanssia foxina.

Mutta se Lavis... Koko tunti pelkkää suomi-iskelmää. Tiputanssi jonkun suomalaisen mieslaulajan tulkintana, Mattia ja Teppoa... Ja naislaulajista taisin ehkä tunnistaa Paula Koivuniemen. Mistä noista nyt tietää. Tai noh, en minäkään nyt ihan pullossa ole kasvanut ja tunnistan kyllä suosituimpia suomalaisia artisteja sanojen tai äänen perusteella. Vika onkin siinä että olen koko elämäni aikana yrittänyt aktiivisesti unohtaa suurimman osan kuulemistani suomalaisista iskelmistä. Niihin kun yhdistää vielä hyvin yksinkertaiset askeleet puuduttavan suurella toistomäärällä, niin voin todeta sataprosenttisella varmuudella: en ole lavisihminen.

Mutta aika moni muu varmasti on. Ainakin ne kaksi jotka kävivät tunnin lopuksi kiittämässä ohjaajaa hyvästä tunnista. Minä en kuitenkaan kuulunut kohderyhmään.

Kehonhuolto (30min)
Venytyksiä, kiertoja, staattisia asentoja ja tasapainoilua. Apuvälineinä blokki, pitkä foam roller ja tietysti matto. Osa liikkeistä oli löyhästi joogamaisia, musiikin mukaan tehtyjä. Ohjaaja selosti liikkeet hyvin ja selkeästi.

Miltä tuntui?
Mielestäni kehonhuolto pitäisi määrätä pakolliseksi jokaiselle. On se sitten pilatesta, venyttelyitä, joogaa, balancea tai sitten ihan vain kehonhuollon nimellä olevaa ryhtiä, liikkuvuutta ja tasapainoa ylläpitävää ja tukevaa liikettä. Olen tietysti hieman puolueellinen koska itse ohjaan kehonhuoltoa. Tunnista jäi hyvä mieli sekä mukava jälkimaku kehoon.

Tunti toi mieleeni Les Millssin BodyBalance tunnin koska liikkeet tehtiin suurimmaksi osaksi niin tarkkaan musiikin tahtiin. Tunnilla jopa toistui BodyBalancemaisesti yksi kappale kahteen kertaan kun teimme toiselle puolelle täysin saman liikesarjan. Liikkeet olivat tosin paljon helpompia kuin keskiverto BodyBanlance tunnilla. Hyvä puoli kappaleen tahtiin tehdessä on se että liikkeitä tulee varmasti sama määrä kummallekin puolelle. Huonona puolena taas on se että jos kappale on syystä tai toisesta lyhyt, on ohjaajan lähes mahdoton ehtiä neuvomaan niitä, joille liikkeet eivät ole lainkaan tuttuja tai jotka eivät pysty tekemään liikettä. Sanallisesti voi toki ehtiä kertomaan jotain vaihtoehtoja, mutta kaikki kehonhuoltoon tulleet eivät aina osaa korjata liikettään pelkän sanallisen ohjeistuksen perusteella.

Itse olen kehonhuoltotunneillani päätynyt siihen ratkaisuun että musiikki soi vain taustalla ja yksi venytys, asento tai liikesarja kestää sen aikaa kun on tarve. Jos sitä ylimääräisen neuvomisen ja kädestä pitäen ohjaamisen vuoksi joku kerta tehdään pidempään, on se omalla tavallaan hyvä asia, koska toisinaan on hyvä jäädä toistamaan yhtä liikettä pidempään. Aina ei tarvitse ehtiä vähän kaikkea, joskus kannattaa myös keskittyä enemmän yhteen osa-alueeseen. Seuraavalla tunnilla voi tasapainoittaa asiaa jättämällä vähemmälle huomiolle sen mitä edellisellä kerralla toistettiin pitkään.

Foam Roller (30min)
Kehonhuoltotunti missä käytetään apuna jämäkkää, mutta pehmeää rullaa. Foam Rolleria voi käyttää mm. lihasten rentouttamiseen ja lihaskalvojen venyttelyyn. Lisää tietoa Foam Rollerista HS:n artikkelissa. Sama ohjaaja kuin edellisellä tunnilla. Rullailun kohteena olivat suurimmaksi osaksi vyötärön alapuoliset osat eli etureisi, reiden loitontaja (ulkoreisi), lonkankoukistaja ja alaselkä.

Miltä tuntui?
Olin toivonut että kävisimme läpi enemmän yläselkää, mutta toki alaraajanikin olivat rullailun tarpeessa. Olen joskus vahingossa kokeillut lattialla eri paikoissa lojunneita rullia, mutta nyt ohjatulla tunnilla löytyi todellakin niitä "oikeita" kohtia. Ja aivan hirveältähän se tuntui! Etu- ja ulkoreidet olivat todella pahoja paikkoja. Kipu tosin loppui välittömästi kun siirsi painon pois rullan päältä. Lonkankoukistajaa rullaillessa ei tuntunut oikein missään ja lopputunnista rulla ei tahtonut pysyä takaraivoin alla lainkaan liukkaiden hiusten vuoksi. Olen kuitenkin sen verran positiivisesti vaikuttunut että pakkohan tällaiselle tunnille on uudestaan päästävä!

Sh'Bam (45min)
Tanssillinen, eri tyylejä yhdistelevä tunti missä pääpaino ei periaatteessa ole askelten opettelulla, vaan sillä annat vain mennä. Sh'Bam on eräällä tavalla Les Millssin vastine Zumballe. Helpompi kuin Les Millsin BodyJam koreografian kehittelyn suhteen ja askeleiden tyylin perusteella selkeästi tanssillinen tunti. Helppo sellainen. Tosin helppous riippuu aina hyvin paljon siitä keneltä kysytään. Liikekieli ja askeleet joidenkin kappaleiden kohdalla hyvin samantapaisia kuin BodyJamissa, mutta Sh'Bamissä koreografian kehittely jätetään huomattavasti vähemmälle.

Miltä tuntui?
Olen ollut useammalla BodyJam tunnilla (tosin viime kerrasta on yli vuosi aikaa), mutta tätä ennen vain yhdellä Sh'Bam tunnilla. Tuo ensimmäinen kokemus oli pienoinen pettymys. En osaa sanoa oikein tarkkaan miksi. Todennäköisesti ehkä ohjelma musiikkeineen ei iskenyt tai se että ohjaajan huudot mikkiin särkivät välillä ilkeästi. Nyt menin siis tunnille pienellä varauksella. Lopputulos oli kuitenkin pelkästään positiivinen! Ohjaaja oli ammattitaitoinen ja asenteeltaan ihanan innostava. Ohjelmakin musiikkeineen oli niin mukaansatempaava, että 45 minuuttia oli aivan liian nopeasti ohi. Onneksi uusi ohjelma on kuulemma vasta vaihtunut, joten ehkä ehdin seuraavan kolmen kuukauden aikana käymään saman ohjaajan Sh'Bam tunnilla vielä uudestaankin.

Kommentit