Tanssi, mikä ihana syy!

Tanssi, tanssi, tanssi!

Mikä ihana syy liikkua, liikuttaa kehoa, karkoittaa huolet ja iloita.

Tanssi on universaalia ja samalla tanssiminen on henkilökohtaista. Ei tarvitse osata tanssia voidakseen tanssia. Ei tarvitse olla tietyn näköinen, kokoinen tai ikäinen saadakseen tanssia. Ei tarvitse pukeutua tietyllä tavalla tai huolehtia siitä ovatko vaatteet ylläsi kauniita. Ei tarvitse meikata, laittaa hiuksia tai tarkistaa pienintäkin yksityiskohtaa. Ellet sitten itse niin halua. Ei tarvitse tavoitella täydellisyyttä ja tanssiaksesi et edes tarvitse askeleita, kuvioita tai koreografiaa.

Et tarvitse muuta kuin itsesi ja halun tanssia.

Sinä riität, anna mennä.

Tanssi, tanssi, tanssi! Sellaisena kuin olet, sillä tyylillä millä haluat. Tanssi hieman tai riehu. Tanssi tyylikkäästi tai hassusti, nätisti tai pöljästi, kiltisti tai villisti. Sinä päätät oman tyylisi ja sinun tyylisi on paras. Siis tanssi, tanssi ja tanssi!

Tein tämän videon koska olen kyllästynyt. Tylsiintynyt. Koska halusin tanssia mutta halusin tehdä sen vapaasti. Samalla kun olen kyllästynyt vallitsevaan tilanteeseen, töiden muuttumiseen ja siihen etten pääse tanssimaan yhdessä, samassa tilassa muiden kanssa, en pääse tapaamaan ihmisiä ja tanssista on tullut yksipuolista lähetystä minulta teille, olen myös kyllästynyt siihen miten tanssimisesta toisinaan tulee vain sarja liikkeitä, koreografia mitä toistetaan kuntoilun vuoksi, ei itse tanssin tai oman kehon hyvinvoinnin tähden. Tämä tunne valtaa toki aika ajoin mieleni muutenkin, mutta nyt kun tanssimista yhdessä on jälleen kerran rajoitettu, tanssimisen muuttuminen yksinomaan suorittamiseksi on liian usein päälimmäisenä ajatuksissa ja se tuntuu hukuttavan alleen kaiken muun. Erityisesti tanssin ilon ja huolettomuuden. Sen, ettei oikeasti tarvitsisi välittää.

Joten tanssin ilman sen isompaa suunnitelmaa sellaisen kappaleen tahtiin mikä juuri sillä hetkellä tuntui maailman parhaimmalta biisiltä ja annoin mennä. Ensin en miettinyt sen enempää, mutta kaiken sen päättömän ja päämäärättömän tanssin keskellä muotoutui myös idea. Entä jos?

En rakentanut studiota, en asentanut lisävaloja. En siivonnut tätä varten, en meikannut. Tanssin juuri niissä vaatteissa mitkä sillä hetkellä sattuivat olemaan päälläni kun halusin tanssia. Mutta myös välillä vaihdoin juuri ne vaatteet päälle mitä olen halunnut monet kerrat käyttää mutta mitkä ovat jääneet viime aikoina kaapin perälle koska tapahtumat ja sosiaaliset kontaktit, menot ja tapaamiset ovat jääneet niin vähälle ja jos vaihtelua päiviin tulee siitä että syökin lounaan välillä työhuoneessa keittiön sijaan tai lomailee eteisessä eikä olohuoneessa, ei aina tunne tarvetta erikseen pukeutua juhlavammin eri ympäristöä varten.

Tummat silmänaluset, pari kissankarvapölypallotuppoa tanssikaverina ja sukassa reikä, eikä!

Kaikki tämä unohtuu hetkeksi kun tanssin.

Tanssin, koska haluan tanssia.

Nyt on sinun vuorosi.

Tanssi!

-Katri