Tunnelma

Eilen. Hikinen kuntotanssitunti. Iholla ja kehossa kahden kuntotanssitunnin riehumisen jäljet. Uusia liikkeitä, uusia tuntemuksia. Lämpöaalton tottumaton keho iloitsee väsyneesti. Kivaa, mutta hyppiminen ei oikein maita. Irti lattiasta on ajatuksena lähes mahdoton koska maa kutsuu kehoa luokseen yllättävän tehokkaasti. Painovoima vaikuttaa juuri nyt yllättävän paljon.

Hiki ei kuivu edes puolen tunnin venyttelyn aikana. Vettä kuluu. Kivennäisvesi unohtunut kotiin. Vastapainona hyppimisen maittamattomuudelle venyttely ei todellakaan tunnu väkinäiselle. Lihakset ovat ehkä kipeät, mutta eivät onneksi kireät. Tuntuu siltä että pitkät kädet ylettyvät pidemmälle kuin koskaan ennen.

Tunnin lopetus. Ulos kesään. Kävely kotia kohti. Täydellinen sää, kevyt kesätuuli. Ei liian kuuma, ei liian kylmä.

Tukka sekaisin, mekko rullalla. Märkä selkä, hiekkaa sandaaleissa. Painava laukku onkin yllättävän kevyt. Painovoima taisi lähteä lomalle.

Luonto, musiikki, auringonsäteet pilvien raosta. Rauhallinen ilta ja kevyt hengittää.

Tämä kappale. Haikean-ihanan-iloisen-surullinen ja toiveikas.

Joka ikinen päivä jotain jää aina ikuisesti taakse. Jos ei muuta, niin juuri se hetki. Se päivä. Kuitenkin joka ikinen päivä on myös lupaus jostain uudesta. Lukuisista uusista hetkistä. Ihanista, oudoista, upeista ja ainutlaatuisista.

Niin.
Elämä on ihanaa.

-Katri