Kotiseutumatkailua, metsään meni

Yle.fi: Tutkimukset todistavat, että metsä on mahtava stressilääke: Laskee sydämen sykettä ja vähentää lihasjännitystä

  

Epilänharju

"Roomalaisen kylpylän" portti

Pispalan ja Epilän metsäisellä harjulla kävellessä äänimaailma on outo yhdistelmä kaupunkilaislintuja sekä kahden puolen harjua olevien teiden liikenteen melua. Joku on kehdannut jättää roskansa keskelle tietä ja jos ei ole varovainen, saattaa melkein pudota Epilän puolelta harjua jonkun takapihalle.

Harjulle kuuluvia autojen ääniä pääsee pakoon suppaan. Voimalan suhinaa, satunnaista junaa ja hyttysiä taas ei. Tosin junan tai voimalan ääni ei häiritse yhtään niin paljon kuin hyttyset. Oliko siellä sittenkään muuta ääntä kuin ne inisevät hyttyset?

Saari lammen keskellä

Syrjäsen rauniot

Tämä paikka voisi olla aktiivisessa käytössä oleva virkistysalue. Täällä voisi olla ehjä sauna, kaunis lampi ja istutuksia. Saaressa grillikatos. Tämä voisi olla pieni ja kaunis hoidettu helmi. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Harjun rotkossa on hylätty kylpylä. Rapistuneet rauniot, romahdusvaara. Ylitsepääsemätön ja ruostunut kaarisilta umpikasvaneeseen saareen.

Reuharinniemen lapinrauniot

Tampereen rajojen sisältä löytyy myös mm. lapinraunioita. Esihistoriallisia asumuksia ja hautapaikkoja. Karttoihin merkityt paikat löytää helposti, mutta hieman epämääräisemmät kivikasat jäävätkin sitten arvoitukseksi. Tällainen tavallinen kaupungistunut maalaislapsi näkee lapinraunioita joka polun mutkassa. Lapinraunioita siellä, lapinraunioita täällä.

S/S Pohjola

Hiedan saha

Vähän vielä kauemmas. Pois Tampereelta. Pikkuteitä. Entisiä teitä. Yhtäkkiä edessä on hylätty saha. Ruostunut laiva laiturin vieressä, ikuisesti rannalla.

Miksi nämä eivät aikanaan enää kelvanneet ihmisten käyttöön? Miksi ne on jätetty, hylätty ja unohdettu? Miksi niiden on annettu rapautua ja tuhoutua. Valmiit seinät, niitattu metalli.

Laiva seilaa viimeisen matkansa lehtien laineilla.
Sahalla puutavara tunkee innokkaasti sisään.

Ollinkivi

Ryövärinkuoppa

Syvemmällä hämeessä, kauempana valtateiden, tehtaiden ja junaratojen melusta. Keskellä lähes korpimetsää, naavan vieressä voi kuulla metsän kohinan. Puhuiko metsä minulle?

Onko tämä kivi oikeasti pysähtynyt vai liikkuiko se kuitenkin ihan pikkiriikkisen? Niin vähän ettei sitä silmällä erota. Sen voi vain tuntea.

Anna kesän, pikkuteiden, polkujen ja tuulen viedä.
Anna metsän puhua, laineen helliä.
Anna hiekan, käpyjen ja sammaleen etsiä varpaanvälit.

Kesä ja metsä.
-Katri